torstai 9. lokakuuta 2014

Jaloillaan näkee enemmän.

Havahduin ajatukseen kävellessäni tänään töistä kotiin. Hitaasti, kävellen näkee monia asioita, joita pyörällä kiitäessä ei huomaa. Kotiin vaeltaessa myös miettii asioita perinpohjin, jos malttaa olla ilman musiikkia.

Kolme varpusta pyöreän liikennemerkin päällä ja hiljaista pohdintaa elämän suunnasta. Sellasta pientä.

Ihan vakavasti, nykyään kaiken kiireen ja "kiireen" keskellä filosofoi aivan liian vähän. Viimekertaisesta postauksesta on aikaa, ja paljon on ehtinyt tapahtua. Tai vähän, miten sen nyt ottaa. Marli on painunu uurtamaan uraa varastolla. Kaikista yrityksistä huolimatta työnhakuuni vaatetusalalle vastataan jollakin näistä:

1. "Hei, haluutko tehdä meillä palkattoman harjottelun?"
2. "Meillä on pieni kaavoitusprojekti tuloillaan, haluutko tehdä sitä (esim.) kahden viikon ajan täyspäiväsesti?"
3. "Ei oo tarvetta palkata."

Mikään noista kolmesta ei kuullosta yhtä houkuttelevalta kuin kiinteet (kunnolliset) tulot varastolla. Huomaan urautuneeni, mutta esimerkiks palkattomaan harjotteluun ei hotsita lähtee, koska se ei takaa työpaikkaa. Tiedän, mukavuudenhalua.

Ja myös epävarmuutta siitä, mitä haluan tehdä työkseni. Tai oikeestaan: millasen työn haluan? Työhön kuuluu tehtävän lisäks kaikkee muutakin. Työkaverit, ilmapiiri, tuotteet, yritys, johtajat, järjestelmät... Jäykkiä sanoja vähemmän jäykille asioille. Varsinkin työilmapiirin vaikutuksen varastolla huomaa. Mulle ei oo sattunu yhtään läpimätää päivää, sillä isosta porukasta aina joku jaksaa hauskuttaa tai kannustaa. Lisäks työn vaihtuvuus (vaikka ompeluhommat osuu harvemmin kohalle), on iso lisä työn mielekkyyteen. Oon huomannu itestäni, että välillä aivoja pitää kiusata pienillä tai suuremmillakin haasteilla, jotta voi tuntee sen mahtavan osaamisen fiiliksen. Tänään fiilistä nosti, kun sain ison tilauksen tarkastettua ja loppupäivästä pakkauspöydän tyhjäks. Buujea!

Se on ainakin varmaa, että haluan tehdä konkreettista työtä, nähdä kätteni jäljet. Kaavoitus ei kaikissa tapauksissa oo yhtä konkreettista kuin vaikkapa pakkaus, mutta sitä haluaisin tällä hetkellä tehdä. Mallimestarin assistentti on unelma-ammattini tähän saumaan. Tiedän, etten osaa kaikkea, joten olis mahtavaa päästä näkemään miten toiset ammattilaiset hoitaa homman.

Tilanne ei oo kuitenkaan toivoton. Havahduin alkuviikosta miettimään, että elämää on vaikka kuinka jäljellä, joten kaiken kokeiluun on aikaa. En halua ajatella, että koulutukseni meni hukkaan, vaan että joskus löydän itteni kaavottamasta ammattilaisen ottein.

Siihen asti nautin asioista, joita mulla jo on. Ja kauniista syksystä.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Vestonomi.

Siinä se sitten on. Mun opiskeluni.
Tänään postista putkahti ruttunen kirje. Postinjakaja oli vissiin tunkenu sitä elämänsä innolla postiluukkuun.

Tuntuu jotenkin hassulta, miten neljän vuoden työ voidaan puristaa valkosille papereille numeroina ja kirjaimina. Ja miten vähän se kertookaan niistä kaikista kokemuksista ja oppimisesta, joita neljään vuoteen on mahtunu. Jostain syystä olo ei oo ollenkaan haikee. Kai se johtuu siitä, että viimesenä lukukautena pakersi opparia omissa oloissaan ja suoritti harjottelun viimeseks. Nyt tuntuu vaan luontevalta siirtyä työelämään eli kesätöihin harjottelupaikkaan. Sen jälkeen? Älkää kysykö, en itekään tiedä. Tuntuu siltä, kuin hengaisin jossain opiskelun ja työelämän välissä. Toive olis jatkaa kesätyöpaikassa vakkarina syksyllä.

Vasta näin jälkikäteen, varsinkin työharjottelun aikana, huomasin, kuinka paljon vestonomitutkinto on mulle antanu. Lähinnä oon ylpee siitä, että ammatillinen ajattelukykyni on kehittyny tän neljän vuoden aikana valtavasti. Hahmotuskykyni on aina ollu hyvä, osaan kuvitella konkreettiset asiat päässäni valmiina. Esimerkiks kaavotusvaiheessa pystyn hahmottamaan lopullisen tuotteen mallin ja siihen tarvittavat kaavat. Ammattikorkee on opettanu tuotannollisen ajattelun. Käytännössä se tarkottaa sitä, että etin yleensä helpoimman ja nopeimman tavan tehdä asioita. Harjottelun aikana mm. rei'itin nahkaa poralla, sillä se nyt sattu nopeuttamaan asioita :D Välillä itekin hämmästyy siitä, miten omituisia, mutta toimivia, ratkasuja keksii.

Ammattikorkeen myötä oon myös kasvattanu selkärangan! Kotikaupungissani olin vielä tosi ujo ja nyhverö, mutta vestonomitutkintoon kuuluvat projektit kasvatti rohkeemmaks ja sujuvammaks ihmiseks. Ennen jännitin asioiden esittämistä ja uusia ihmisiä, mutta siitäkin voi kasvaa pois. Mikään überrempsee ja sulava en vieläkään oo, mutta uudet tilanteet jännittää nykyään paljon vähemmän.

Viimesenä opiskeluvuonna huomasin myös, mitä kaikkee olis voinu tehä toisin. Oon ollu aina tosi laiska juhlija, mutta ehkä sitä olis voinu lähtee viihteelle useemmin. Rakas serkkuni onneks kuitenkin vei mua viimesenä vuonna kaikkiin mukaviin tapahtumiin joskus kaverin avustuksella. Omat tursajaiset jäi vähän kesken taannoin, mutta neljä vuotta myöhemmin luikahdin vuoden 2013 tursaiden kanssa juhlimaan :D Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Lopuks haluaisin kiittää Jyväskylän ammattikorkeen opettajia. Teitä, jotka ootte pyörittäny KVA10S1:sen arkee ja opettanu meille paljon. Niiden oppien hyödyllisyyttä ei ehkä heti huomaa, mutta ite oon saanu olla onnellisessa asemassa tajutessani, kuinka paljon hyötyä tästä koulutuksesta on. Mielestäni nimikkeellä itessään ei oo niin merkitystä, vaan sillä mitä päässä liikkuu.

JAMK:illa käydessäni joku onnitteli mua valmistumisen johdosta sanoilla "onnea matkaan!"

Paremmin ei olis voinu sanoo.


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kämppä! Ja turistina Helsingissä.

Onnellinen helsinkiläinen

Viime viikonloppu meni aikas kivasti. Kävin Jyväskylässä ja mulle soitettiin lauantaina ja tarjottiin yksiöö. Maanantaina kävin sit kirjottaan soppariin nimen alle. Vuokrasopimus onneks alkaa vasta 15.5., eli mun ei tarvii olla kolmen kämpän loukussa kun puoli kuukautta, buujea!

Mittailut kämpässä meni vähän poskelleen näillä arkkitehdintaidoilla. Nyt en tiiä, miten sijottasin sänkyni huoneeseen. Miehekkeellä oli jo hyvä näkemys, miten astianpesukone (mun mielestä turhin kapine ikinä) ei jää käyttämättä: "Säilytä siellä sun käsityölehtiä!"
Forkkelitelineeseen sitten voikin laittaa puikkoja pystyyn.


Hauska yksityiskohta kämpässä on myös pesukoneen sijottaminen keittiöön. Täytyy myöntää, että tykkään tosta keittiöstä sen kaikkine pikku erikoisuuksineen. Ihanat puukaapit, suoraan IKEA:sta. Ja yhteensä 4,5m ikkunoita yhellä seinällä. Eka homma taitaa olla hankkia verhot, vaikka sälekaihtimetkin hoitaa hommansa varmasti.

Tuntuu vaan, että on kauheesti asioita hoidettavana ennen muuttoo. Sähkösopimus, nettisopimus, muuttoilmotus, pahvilaatikoiden hankkiminen, tavaroiden pakkaaminen ja turhien roinien viskaaminen jonnekin. Onneks muuttoapua riittää! Isoimmat tavarat saadaan kulkeen peräkärryllä ja autoilla, pienet hilut saa tuotua vaikka yksin autolla. Tiedän, että stressaan muutosta silti, vaikka tärkeimmät jutut on saatu jo sovittua.

Turistina Helsingissä

Tänä viikonloppuna oonkin sitten turisteillu Helsingissä, uudessa kotikaupungissani (tohon sanaan kestää tottua hetki). Tänään kävin Kattilahallin kirppiksellä Sörnäisissä. Jotenkin nurinkurisesti mua ei kiinnostanu kirppistavara ollenkaan, vaan pikemminkin myyjien vaatteet :D Oli ihan pakko pysähtyä kysymään yhdeltä myyjältä, mistä se oli ostanu upeet kenkänsä. Neosensilta. Eli ihanat, mutta tosi kalliit ;____; Todennäkösesti nää.

http://www.neosens.com/en/women/neo-s799-tinted-taupe-rococo.html

Ehkä joskus haksahdan tontyylisiin, kun mulla on 200€ ylimäärästä...

Kattilahallista tarttu siis mukaan vaan ideoita. Sen jälkeen suuntasin bussipysäkille, ja ajattelin jatkaa keskustaan bussilla. Onneks kuitenkin innostuin kävelemään bussia odotellessa seuraavalle bussipysäkille.

Maisemat alko näyttää tutuilta! Huomasin olevani Merihaan kulmilla. Tuli nostalginen olo, sillä just Hakaniemen Sokokselta ostin sukkalankaa ensimmäisiin kokonaisiin sukkiini, jotka neuloin.


Jossain tuolla Marli alotteli kirkkaanvihreitä sukkia viis vuotta sitten. Oli mukava maistella ajatusta siitä, miten tähän oli tultu. Merihaka on kuitenkin suhteellisen ensimmäisiä muistikuviani Helsingistä itsekoettuna, itsekäveltynä.

Nyt viis vuotta myöhemmin seisoskelen Merihaan nurkilla tyytyväisenä elämääni. Ja helsinkiläisenä. Betonilähiö tuntu viis vuotta sitten aika ahdistavalta ajatukselta. Nyt sitä kattoo eri vinkkelistä, kun tietää, että Helsingissä on monia muitakin paikkoja, joissa voi asua.


Toisaalta Hakaniemen torilta käveli hävyttömän nopeesti keskustaan. Matkalla kuitenkin haksahdin samaan vipuun, kuin joku kesä siskoni kanssa. Josko sitä oikasis nopsaan Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kautta? NOU. En taaskaan osannu sieltä ulos mitään järkevää kautta. Palasin omia jälkiäni takasin, mutta kiireettömästi, kuvaillen kaikkee mielenkiintosta. Oli upee päivä turistikuvata puutarhaa, sillä lähestyvät sadepilvet loi voimakkaan kontrastin vaaleelle kasvihuoneelle.


Keskustassa pyörähdin kaupoilla ja jotain pientä, mutta päivän suurin anti oli kyllä turisteilu uusissa paikoissa ^^

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Päivän siipaleita 5/5 (ja ekstraa sunnuntailta)

Sarjatykitystä.

Eli viimenen arkikuvahaastepäivä. Päivä oli ku unelma. Theee vaistos, että olin Jyväskylän lähettyvillä, ja lähettiin sitten avokin ja Theeen kanssa pyhiinvaellukselle Ahjon grillille ja Minimaniin :3

Pyhiinvaellusta ennen käytiin kuitenkin Toivolan vanhassa pihassa. Vanhoissa rakennuksissa on aina kiva kierrellä. Yhdestä löyty tämmönen.



Vanha, pieni, ja sitäkin painavampi ompelukone! Ilmeisen käsikäyttönen.

Päivään vaan putkahteli mukavia yllätyksiä toisensa perään. Parhaimpana se, että sain vuokrayksiön Helsingistä! Täytyy jotenkin saada toukokuussa omaisuutensa Helsinkiin. Myös teekokoelma.




Hyvän viikonlopun jälkeen suuntasin taas kimppakyydillä Helsinkiin. Sunnuntaiaamuna oli vielä aikaa hörppiä teetä avokin joskus antamasta mukista.



Helsinkiin lähtiessä innostuin ottamaan toisen mun kolmesta rakkaasta mukaan. Nyt täällä Helsingissä on ompelukone ja saumuri. Kolmatta eli avokkia saa odotella vielä.



Ei muuten ollu hyvä idea rehata saumuria yksin yhteensä kolme kilsaa...

Päivän siipaleita 4/5

Viikonloppu oli aika kiireinen, joten blogipostaukset yskästään näin parin päivän viiveellä.

Perjantaina siis kokeilin jotain aivan uutta ja lähdin kimppakyydillä Jyväskylään!

Työlaukku vaihtu reppuun. Ja toi ihananinen laukkuhan on Krukrustudiolta.


Ja taas Jyväskylässä. Tuossa yhdys sana virheiden luvatussa maassa.


torstai 24. huhtikuuta 2014

Päivän siipaleita 3/5

Tänään kävin asuntonäytössä. Näyttö oli toinen, jossa oon käyny tänä keväänä. Talsin sen jälkeen lähiprismaan ostaan ruokaa. Kummasti eksyin tilpehööriosastolle, jossa mua oli vastassa tämmönen.



Lollahdin. Ja sit aloin kytätä puhelinta, että millon saan viestin, että saan sen kämpän :D Viestiä ei kuitenkaan kuulunu, joten jäämme jännityksellä oottaan, että onko mulla saumaa siihen. Sit tarvitaan toinen merkki siihen, että otanko sen, vai jatkanko riskillä kattomista.

Valoo ja varjoo Kannelmäessä.


Tässä on mun osuuteni solun kuiva-ainekaapista. Huomaako, että kävin vähän kaupassa? Ja yhden hyllyn täyttää melken kokonaan teet. Ohobs.


Huomenna on mielenkiintonen päivä, lähen Jyväskylään ekaa kertaa kimppakyydillä. En olis kyllä vuosi sitten uskonu, että ennen valmistumistani asun Helsingissä kahden ranskalaisen kämppiksen kanssa, oon saanu ainakin kesätöitä ja lähden tuntemattoman ihmisen kimppakyydillä Jyväskylään viikonlopuks. Ja paljon muuta. Moi selkäranka ja itsevarmuus. Long time no see.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Päivän siipaleita 2/5

Ja toinen päivä.

Tänään pääsin testaamaan kaiverrusta harkkapaikalla. Omista saksista tuli asialliset.


Työpäivän jälkeen lähin käymään Espoon puolella. On hauskaa, kuinka lähellä Espoon raja onkaan, fiilistä konkretisoi kuvassanäkyvä kyltti.


Takastullessa ylitin ykköskehän. Liikenteen humu on aina yhtä valtava. Jotenkin creepyä seistä sillalla, ja kattoo allavilistäviä autoja. Jotenkin tulee Egotripin biisi mieleen.


Eipä tän enempää. Vähän voimat lopussa vuokrakämpän metsästyksen ja kaiken muun kanssa.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Päivän siipaleita 1/5

En jaksanu spämmätä Facebookia paljonkiertäneellä (ja -kirotulla) "Arkikuvahaasteella", joten ajattelin muokata haasteesta blogimuotoisen. Nipazu mua tällä haasteella heitti, ja pääsin alottaan parin päivän viiveellä. Mielestäni pitkiä pyhiä oli vähän turha kuvata, joten odottelin, että arki alkaa pääsiäisen jälkeen.


 
Aamulla matkan varrelta löytyy mielenkiintonen leikkikenttä. "Salaisuuksien kammio!" oli ensimmäinen reaktio parin kuukauden takaa, kun ensimmäistä kertaa kävelin työharjotteluun. Täkäläisessä salaisuuksien kammiossa on ainakin kaks basiliskia, o-ou.

Työpäivän jälkeen lähettiin kaverin kanssa turisteilemaan Jättärille Malminkartanoon. Tänäänkin sää on suosinu. Vähän vaatii totuttelua, että osaa jättää takin kotiin.

Jättärin portaat. Ei oo tullu pitkään aikaan kiivettyä noin korkeelle.


















Huipulla tuulee! Lämpimästi.

Pääsi turisteileen tätä osaa Helsingistä oikein urakalla. Kaveri häpes silmät päästään, kun innostuin jokasesta taivaalla kaartelevasta lentokoneesta :D Jotenkin se on niin kiehtovaa, kuinka lentokoneista on tullu niin jokapäivänen näky, muutenkin kuin vaan pienenä pisteenä taivaalla.


Vähän erilainen päivitys taas, tää käy kuvapainotteisesta kuulumispäivityksestä.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Viimesilaus!

Oppari alkaa olla valmis! Tänään tarkastuksen viimeinen osa tuli valmiiksi, eli viilasin englanninkielisen kuvailulehden. Uskomatonta, oppari on kohta valmis. Kahdeksan kuukauden jälkeen.

Täytyy kyllä myöntää, että täyspainoisesti tuota ei ole tullut kirjoitettua koko kahdeksaa kuukautta. Vaikka elokuussa homma lähtikin käyntiin, pari kuukautta hukkui pelkkään aloittamisen aloittamiseen. Monelle tunne on varmaan tuttu, aloittaminen on vaikeaa. Mutta kun kerran aloittaa, homma sujuu.

Myös tässä loppupuolella on havaittavissa pientä hiipumista. Vaikka oppari olisikin pääpiirteissään valmis, aikaa kuluu ehkä liikaakin hiomiseen ja miettimiseen. Opparista on tullut oma hengentuote. Siitä on vaikea päästää irti, ja asettaa se toimeksiantajan ja opettajan luettavaksi ja arvoitavaksi. Aina tuntuu siltä, kuin voisi tehdä paremmin, kirjoittaa paremmin, havainnollistaa paremmin. Mutta joskus on vaan pakko päättää, että nyt se on hyvä.

Omaa päättämistä vauhditti harjoittelun aloittaminen samalla yrityksellä, kuin minne tein opparin. Minun piti saada oppari valmiiksi ennen harjoittelun alkua eli kuukausi sitten. Ja sainkin. Koulun byrokratiapyörittelyt olikin sitten oma juttunsa.

Onneksi tarkastuksiin ja oikolukuihin ei kulunut paljoa aikaa. Opparin ohjaaja oli lukenut työtäni aina vaihe vaiheelta jo aikaisemmin, ja kielentarkastukseen meni vain murto-osa opparista.

Viikonloppuna Helsingistä Jyväskylään palauttamaan opparista kaksi paperiversioo koululle. Vähän vanhanaikaista sinänsä, varsinkin kun lähes kaikki muu oppariin liittyvä hoidetaan sähköisesti. Mutta on mukava käydä Jyväskylässä pitkästä aikaa! Päälle kuukausi tullut asuttua täällä Helsingissä ja more to come.

Opparin, harjoittelun ja siitä tehdyn rapsan jälkeen sitä ollaankin pian valmiita!

torstai 27. maaliskuuta 2014

Taivaanrannanmaalari

Tämän postauksen otsikoks etsiyty "taivaanrannanmaalari", sillä mussa on vähän sellasia piirteitä. Jaksan innostua muille arkisista asioista, kuten auringonlaskusta. Satuin käymään tän talon ylimmässä kerroksessa yks päivä, ja vilkasin ikkunasta. Upee taivas ja siistit näkymät!


Kuva ei taaskaan kerro kaikkee, mutta oli niin upeeta, että näin laiska valokuvaaja haki kameransa ja koitti ottaa jonkinlaisia kuvia ylimmän kerroksen partsilta. Ilta oli viileen kirpsakka ja puhisin onnesta ja autuudesta.

Huomaan yhä enemmän innostuvani pienistä asioista ja mut saa onnelliseks aika vähällä. Esimerkiks shoppailureissu töiden jälkeen Helsingin keskustaan oli aika antosa. Löysin elämäntilanteeseeni just sopivan päiväkirjan.


Apina on hauskalla tavalla aika random :D Ja kaikkee muutakin kivaa tarttu mukaan, esimerkiks toinen päiväkirja-aihio, neulontapäiväkirja ja oranssinviolettia tuulitakkikangasta (toinen puoli kankaasta näkyy apinakirjan taustalla).

Keskiviikkona käytiin työkaverin kanssa turisteilemassa Forsmanin teemyymälässä Vantaalla. Sitä teen ja oheishärpäkkeen määrää! Oli pakko hamstrata viis pussillista teetä, täytettäviä teepusseja töihin ja ehkä siistein teehifistelyjuttu ikinä: teetiimalasit yrttiteelle ja mustalle ja vihreelle teelle.


Toimii aamuteetä hauduttaessa tavallista ajastinta paremmin, sillä se ei herätä kämppiksiä. Kunhan itte muistais kytätä oikeeta tiimalasia :P

Tässä Helsingissä asumisessa on parasta, että joka päivä voi oppia uusia asioita ja käydä uusissa paikoissa. Jos vaan jaksaa. Tällä hetkellä on niin väsy, että voisin vaan nukahtaa istualleni. Lähellä oli, kun kävin kampaajalla. Univaje vaan kasvaa koko ajan, mutta ei maltais mennä nukkumaan :D

Mut josko sitä kumminkin koittais taas.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Lähtöjä

Sisko lähti tänään Japaniin vaihtoon (enemmän neidin mielenliikkeistä täällä) ja avokki palas takasin Jyväskylään. Nyt se on vaan minä ja Helsinki. Ja kämppikset tietty ^^ Ei oo ainakaan yksinäisyys saatika tylsyys päässy vaivaamaan, kun puhelin on soinu ja Facebook pitäny kiireisenä.

Eikä ens viikkokaan tylsältä näytä! Ajattelin käydä mm. Eurokankaassa ostamassa takkikangasta, EuroPublications-kirjakaupassa, Akateemisessa kirjakaupassa, Forsmanin teemyymälässä, ja ja. Oottelen vaan sitä hetkee, että tajuan, että Ellu on oikeesti lähteny Japaniin vuodeks ja sitä näkee seuraavan kerran syksyllä. Sillon mennään avokin kanssa moikkaamaan sitä :3

Ellun kanssa pohdittiin, että onkohan sillä nyt kaikki mukana ennen lähtöö Japaniin. Ainakin mulle kävi niin, että tavaraa unohtu Jyväskylään aika paljon. Vaikka tässä Helsingin kämpässä asuukin vaan sen 3 kk (ja sen jälkeen ei tietoo minne muuttaa), montaa juttua kaipaa jo nyt. Esimerkiks muutamia lisävillasukkia, sillä kämpän lattia on hyinen. Onneks avokki on ihana, ja postittaa mulle kaikkee pientä.

Joku viikonloppu on tarkotus pinkasta Jyväskylään palauttaan opparia, ja sosialisoida ompelukone mukaan Helsinkiin. Vaikka nää illat ei ookaan tylsiä, ompelua kaipaa silti. Harkassa sen makuun pääsee, ja oon huomannu, että nyt se on paljon rutinoituneempaa kun ennen. Kaikkiin omiin projekteihin jaksaa tarttua, kun ennen on vaan jahkaillu ja siirtäny tuonnemmaks. Kuten aiemmassa blogipostissa mainittinkin, tykkään kehittyä. Ja tuntuu siltä, että ompelutaidot on kehittyny viimeaikoina aika paljon.

Josko sitä eksyis kuvia niistä ompeluksista tänne blogin puolellekin sitten. Nyt tekis mieli vaan neuloo paksut sukat, ettei varpaat jäätyis dataillessa.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Haastenakki!


Heidi oli ilkee, ja heitti mua nakill..eikunsiis haasteella. Eipäs oo tullu tehtyä tämmösiä pitkään aikaan! Ja mitäpä sitä ei tekis Sleep Easy -teen vaikutuksia odotellessa...

Haasteen idea on kertoa 11 asiaa itsestä, vastata 11:sta kysymykseen ja pistää vahinko kiertämään! Seuraavan nakitetun tulee kertoa itsestään vapaavalintaiset 11 asiaa ja vastata keksimiini 11:sta kysymykseen.

Marlin synkät 11 salaisuutta

1. Olen sekä aamu- että iltaihminen. Aamulla on kiva herätä aikasin ja illalla valvoo myöhään. En koe kumpaakaan erityisen vaikeena. Paitsi jos molemmat täytyy tehä samana päivänä

2. En harrasta torkuttamista, ynh.

3. Lempinimi Marli juontaa juurensa ala-asteelle, jolloin ystäväni jostain syystä kutsui minua Marliksi. Ilmeisesti väännös Marill-pokemonista. Nohei, onhan meissä aika paljon samaa näköö!


4. Asun tällä hetkellä Helsingissä työharjottelun ajan.

5. Rrrrrakastan Helsinkiä ja sen mahdollisuuksia!

6. Tavotteena olis työllistyä heti vestonomiks valmistumisen jälkeen eli toukokuussa, iiks!

7. Oon koukussa kehittymiseen. Jos voin kehittyä kielellisillä taidoillani, jossain käsityössä tai vaikka fyysiseltä kunnoltani, I'm in!

8. Juoksemista ja väkinäistä kunnonkehittämistä en kuitenkaan harrasta. Paras tapa kehittyä on se, ettei se tunnu itestä hölmöltä. Ilman sen suurempaa päämäärää juokseminen purupolulla ei oikein inspaa, mielestäni saman hyödyn saa pyöräilemällä vaikka kouluun sen 7 km.

9. Joissakin asioissa oon vaan perfektionisti. Sen tietyn sauman pitää mennä millilleen, muuten se haittaa käyttöö. Ainakin omasta mielestä.

10. Jos en olis valinnu vaatetusalaa, olisin harkinnu vakavissani puutarhurin ammattia. Tai jotain muuta luonnonläheistä. Lapsuuden kesät tuli vietettyä mettissä samoillen ja kukkia keräten. Teini-ikäsenä huomasin että kesätyö hautausmaalla oli oikeestaan aika hauskaa ja palkitsevaa.

11. Oon joskus ollu tosi ujo. Ympäristönvaihdos ensin Jyväskylään ja sieltä tänne Helsinkiin on kasvattanu itseluottamuksen, josta oon ylpee. Tottakai!


Heidin 11 nakkia (=kysymystä)

1. Mikä peli on paras peli?
Se viimestä silausta vaille oleva The Legend of Zeldan Wind Waker.

2. Appelsiini vai kiivi?
Kiivi! Appelsiini on hattumainen kuoria ja syödä.

3. Paras jäätelömaku?
Vadelmasorbetti, omnom.

4. Paras purkka ja ällöin purkka?
Paras on spearmint! (Höhöö Heidi :D) Ällöin on joku sokerinen tuttifruttimutti.

5. Paras musta tee / vihreä tee / valkoinen tee / yrttitee?
Paras musta tee: Piparminttuenkeli, Forsman.
Vihreä tee: Lampun henki, Forsman.
Valkoinen tee: juon valkoista aika harvoin, mutta Liptonin vadelmavalkoinen on aika noms.
Yrttitee: Sleep Easy, Clipper.

6. Kissaihminen vai koiraihminen (vai joku muuihminen)?
Siili-ihminen! :333 Koneella on erilaisia söpösiä siilivideoita, joita kattelen kun tarviin päivään cuteness overloadin.

7. Missä asennossa nukut yleensä?
Selällään, I guess?

8. Elämäsi suurin rakkaus?
Avokki.

9. Maistuuko nakki?
Tämä nakki näytti maistuvan :D

10. Onko jokin työ neulepuikoilla tällä hetkellä?
Ööö, mikä ei olis puikoilla? Nyt on työn alla Totorohaalari veljentytölle, avokille Villit Sukat, äidille neonpinkit villasukat ja itelle villapaita. Ja tahtois vielä huivinkin puikoille, jahka löydän lankaa!

11. Millaisia blogeja luet/seuraat?
Ystävien blogeja ja kiinnostavia käsityö/askartelublogeja. Kaikkea, mistä saa inspiraatioo.


Ne sen 11 kysymystä, joihin seuraavan nakitettavan tulee vastata:

1. Toiveammatti pienenä?
2. Jos et olis valinnu sitä alaa, millä oot nyt, mikä olisi vaihtoehto B?
3. Miksi aloitit bloginkirjoittamisen?
4. Lempituoksu?
5. (Kopiokatti Heidiltä) Lempiteemaku?
6. Mistä innostut?
7. Minkä huoneen sisustaisit tyhjästä talosta?
8. Millaiseksi?
9. Päivän paras hetki?
10. Päivän huonoin hetki?
11. Minkä ikuisuusprojektin haluaisit seuraavaksi saada valmiiksi?

Ja nakkihan napsahtaa Ellalle! Häv fan!


lauantai 8. maaliskuuta 2014

Eka viikko takana

Jeish! Ensimmäinen työharjotteluviikko takana, näin myös Helsingissäoloo takana viikko!

Harkassa oppinu niin paljon uusia asioita, että aivot työntää vanhoja ja tarpeettomia asioita unholaan. Esimerkiks missäköhän ihmeessä mahtaa olla se leivinpaperirulla, joka ostettiin siskon kanssa? Se mysteeri ei oo ratkennu vieläkään.

Yllättävän hyvin lähtee päivä käyntiin kello 5.30. Työpäivä alkaa seiskalta. On oikeestaan ihan mukavaa alottaa aamut pitkän kaavan mukaan kämppisten vielä nukkuessa.

Omat unenlahjat on täällä noussu ihan uusiin ulottuvuuksiin. Ennen oon ollu huonouninen, ja heränny vähäsestäkin äänestä. Nyt nukun sikeesti. Viimeyönä yläkerrassa oli ilmeisesti vähän äänekkäämpää menoo, mut omaks ihmetyksekseni käänsin vaan kylkee ja jatkoin nukkumista.

Täällä vaihtarighetossa muutenkin elämä on erilaista. Musta tuntuu, että pääsen täällä hyvin kontrollifriikkiydestäni eroon. Kämpän ei aina tarvii kiiltää puhtaana ja elämä voi välillä kuulua seinien läpi.

Ilmeisesti HOAS ajattelee samansuuntasesti, sillä perjantaina huoltomies oli kurannu mun ihanan nappimattoni ja jättäny seuraavan viestin.


Perkeles kun huonoo palvelua. "Joo, kämppä menee remppaan sillon kun muutat, ei me ny sulle kalusteita uusita!" Maksanhan mä niistä vaan 30 € ja mulla on työtuolin selkänoja rikki ja sängystä poikki kaks pohjan lautaa. Et ei sen olennaisempaa. Sängystä huoltomies ei edes maininnu, oli se kyllä sen kaikseta päätellen kattonu. Ilmeisesti todennu, että kyllähän toi ny on hyvä. Onneks HOAS:ille ei päädy tän jälkeen. On kyllä halvahko vuokra ja läheltä harkkapaikkaa, mutta kaupan päällisiks saa pahan mielen (=väärän avaimen, rikkinäiset huonekalut ja kurasen maton).

Mutta HOASista huolimatta tykkään asua Kannelmäessä. Toiseen kämppikseen tutustu paremmin tällä viikolla, toinen on tän viikon Lapissa. Niinku kämppis asian summaskin "kohta me puhutaan sujuvasti kuulumisiamme englanniks!" kun purettiin turhautumistamme siihen, kuinka ei oo samanlaista puhua englanniks kaikkee, sillä hienot oivallukset ei välity. Mahtavaa, kun pääsee kehittään kielitaitoonsa!

Lopuks kuva siskon antamasta tuparilahjasta. Että ne on söpösiä! Lasihyrrä on lipastettu omista vanhoista kätköistä. Niinhän se on, että uuteen ympäristöön muuttaessa mukana pitää olla jotain vanhaa ja tuttua.





lauantai 1. maaliskuuta 2014

Helsinki, here I am!

Siskon pyynnöstä koitan päivittää elämääni blogiin.
Muutin eilen Helsinkiläiseen soluun työharjoitteluni ajaksi eli kolmeksi kuukaudeksi. Pessimistinen puoleni arvasi, että avaimen haku perjantaina, paria tuntia ennen asumistoimiston sulkeutumista, suorastaan kerjää ongelmia.

Oikein meni.

Sain HOAS:ilta ilmeisesti vanhentuneen avaimen ulko-oveen. Avaimet vaihtuivat täällä pari kuukautta sitten, mutta tieto ei näköjään ole kulkeutunut toimistossa ihan joka paikkaan. Onneksi toinen kämppiksistä oli kotona ja päästi siskoni ja minut sisään. Nyt pallotellaan kahta avainta viikonloppu, ja maanantaina työharjoittelupäivän jälkeen kipitän toimistolle vikisemään.

Elämä lähtee liikkeelle pikkuhiljaa. Näin mukavuudenhaluiselle ihmiselle on hyvin jännä aloittaa kaikki ihan alusta. Englantia puhuvat kämppikset ja täysin uusi ympäristö. Eilen muuton jälkeen oli hyyyyyyvin henkisesti ja fyysisesti väsyny olo. Oltiin ajettu siskon kanssa Helsinkiin 200km puokkiin ja talsittu Helsingissä päivä hoitamassa asioita. Ilta menikin herätellessä ruostunutta englantia ja tutustuessa moneen uuteen ihmiseen.

Tänä aamuna kevätaurinko paistaa ja värjää kämpän nätiksi. Illalla olisi tarkoitus tyhjentää siskon kanssa Ikea ja tehdä omasta huoneesta omannäköinen. Siitä onkin vähän aikaa, kun mulla on viimeks ollu oma huone.

Huoneessa kaikki alkaa löytää paikkansa.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Ikuisuusprojekteja vuodelle 2014: nuppineulatyyny

Okei, ihan tosivanha ikuisuusprojekti tämä ei ole. Mutta innostuin väsäämään. Oli mukavaa vaan tulla koulusta kotiin ja alkaa näpertämään tätä ihan innoissaan.

Sain idean tähän Lappeenrannan Suomalaisessa kirjakaupassa selailemastani Tildan talvikirjasta (Jane Finnanger, Tammi). Malli oli jotenkin niin söpö ja neulatyynyksi sopiva. En tunnusta olevani mikään intohimoinen Tildailija, kärsivällisyyteni ei riittäisi kaikkeen pieneen näpertämiseen, ja Tildajutut eivät muutenkaan ole iskeneet. Mutta tämä iski. Ja täysillä iskikin. Ajattelin tehdä tämän lisäksi vielä muffinssinmuotoisen ranneneulatyynyn, tämä teekannu on lähinnä pöytäkäyttöön, ompelukoneen välittömään läheisyyteen.

Mutta siis niitä kuviakin.

Muokkasin ohjetta sen verran, että pohjapala on huopaa ja isompi kuin ohjeessa. Ja kiinnitetty näön vuoksi ulkopuolelle. Ihan niinkuin sitä kukaan kurkistelisi muutenkaan...



Kannen nuppina on Sinellin lasihelmi. Kangas, huopa ja helmi ovat Sinellistä, jonne tein pyhiinvaellusmatkan viime viikonloppuna. Riisi, täytevanut ja teepussin tarvikkeet ovat omasta takaa.

Oli kyllä hauska Tildailla. Tuli vähän kyllä kapeeta kannunkahvaa kääntäessä ja täyttäessä sellanen this is madness-olo, kun en oo ollenkaan näpertäjätyyppiä, enemmänkin suurpiirteinen taivaanrannanmaalari. Mutta tän näperryksen tulos oli vaivan ja äheltämisen väärti!

Ja seuraava ikuisuusprojekti, kunnollisen vesileiman tekeminen lisäks, olis hankkia oma työhuone, mun työpöytä olkkarin reunassa näyttää jotakuinkin tältä. Saumuri, ompelukone ja läppäri taistelemassa paikasta auringossa.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Ikuisuusprojekteja vuodelle 2014: Puikkopussit

Vuoden 2014 päätin pyhittää ikuisuusprojektien loppuuntekemiselle. Ja niitä onkin listattu päiväkirjaan pitkä lista. Mulla on paha tapa suunnitella paljon ja tehdä vähän. Esimerkiksi nyt vihdoin aloitettu magneettinen muistitaulu viitisen vuotta vain ideana päässä ja magneettimaalina hyllyllä. Mutta siitä lisää sitten kun se valmistuu (ja toivottavasti valmistuukin tän vuoden puolella).

Tänkertainen projekti valmistu turhautumisen siivittämänä. Nurkkiin on tullut hamstrattua puikkoja jo monta vuotta, ja niillä ei ole ollut mitään järkevää saati nättiä paikkaa. Lähinnä nököttäneet lasipullossa, jonka kaula alkoi käydä hiukka ahtaaksi.

Niinpä kaivoin näteimmät ja tykyimmät jämäkankaat eli Finlaysonin Kotona-kankaan ja Forssasta ostamani ihanan Lontoon kartta-kankaan. Vuoriksi tuli väreihin sopivat yksiväriset kankaat, toiseen farkkua ja toiseen jotain satunnaista jämää.

Tein siis toisen pussukan sukkapuikoille ja toisen pyöröpuikoille ja niiden oheissälälle.

Sukkapuikkopussi sai kankaakseen karttan.


Keskellä oleva musta suikale on velcroa. Sisältä pussi näyttää tältä. Oikeassa nurkassa myös velcroa pieni pätkä, jotta pussin saa kääräistyä kiinni. Pussi on huoliteltu reunoilta vinokaitaleella. Puikkotaskujen reunassa on kuminauhaa, siksi pussi vähän kenottaa. Puikot pysyvät paremmin taskuissaan.



Ja nääääin menee kartta pakettiin. Avokille kiitos hyvästä sulkemisideasta velcrolla.



Pyöröpuikoille tehty pussukka olikin vähän erilainen toteutukseltaan. Koska pyöröpuikoilla on paljon oheissälää (kaapelit yms.), päätin tehdä tähän pussukkaan vetoketjullisen taskun.


Tasku on tuossa vasemmalla. Ehkä olisi voinut jonkun kivamman printin kohdistaa tuohon, mutta puikkomitta ja kaverit asuvat nyt makuuhuoneessa :D Tässäkin pussukassa kuminauha kurtistaa pussia kasaan, mutta eipä tuo haitanne.





Toiselta puolelta. Tämäkin pussi on reunustettu vinokaitaleella. Sulkusysteeminä on kaksi suurta nepparia.



Pussukka näyttää varsin nohevalta kiinnikäärittynä. ^^


Huomenna suunnitelmissa olisi hipsiä Sinellille katselemaan sopivaa maalia magneettitauluun. Mahtavaa, kun näitä ikuisuusprojekteja saa vihdoin tehtyä! Taitaa olla opparinvälttelyä ilmassa...