perjantai 24. tammikuuta 2014

Ikuisuusprojekteja vuodelle 2014: nuppineulatyyny

Okei, ihan tosivanha ikuisuusprojekti tämä ei ole. Mutta innostuin väsäämään. Oli mukavaa vaan tulla koulusta kotiin ja alkaa näpertämään tätä ihan innoissaan.

Sain idean tähän Lappeenrannan Suomalaisessa kirjakaupassa selailemastani Tildan talvikirjasta (Jane Finnanger, Tammi). Malli oli jotenkin niin söpö ja neulatyynyksi sopiva. En tunnusta olevani mikään intohimoinen Tildailija, kärsivällisyyteni ei riittäisi kaikkeen pieneen näpertämiseen, ja Tildajutut eivät muutenkaan ole iskeneet. Mutta tämä iski. Ja täysillä iskikin. Ajattelin tehdä tämän lisäksi vielä muffinssinmuotoisen ranneneulatyynyn, tämä teekannu on lähinnä pöytäkäyttöön, ompelukoneen välittömään läheisyyteen.

Mutta siis niitä kuviakin.

Muokkasin ohjetta sen verran, että pohjapala on huopaa ja isompi kuin ohjeessa. Ja kiinnitetty näön vuoksi ulkopuolelle. Ihan niinkuin sitä kukaan kurkistelisi muutenkaan...



Kannen nuppina on Sinellin lasihelmi. Kangas, huopa ja helmi ovat Sinellistä, jonne tein pyhiinvaellusmatkan viime viikonloppuna. Riisi, täytevanut ja teepussin tarvikkeet ovat omasta takaa.

Oli kyllä hauska Tildailla. Tuli vähän kyllä kapeeta kannunkahvaa kääntäessä ja täyttäessä sellanen this is madness-olo, kun en oo ollenkaan näpertäjätyyppiä, enemmänkin suurpiirteinen taivaanrannanmaalari. Mutta tän näperryksen tulos oli vaivan ja äheltämisen väärti!

Ja seuraava ikuisuusprojekti, kunnollisen vesileiman tekeminen lisäks, olis hankkia oma työhuone, mun työpöytä olkkarin reunassa näyttää jotakuinkin tältä. Saumuri, ompelukone ja läppäri taistelemassa paikasta auringossa.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Ikuisuusprojekteja vuodelle 2014: Puikkopussit

Vuoden 2014 päätin pyhittää ikuisuusprojektien loppuuntekemiselle. Ja niitä onkin listattu päiväkirjaan pitkä lista. Mulla on paha tapa suunnitella paljon ja tehdä vähän. Esimerkiksi nyt vihdoin aloitettu magneettinen muistitaulu viitisen vuotta vain ideana päässä ja magneettimaalina hyllyllä. Mutta siitä lisää sitten kun se valmistuu (ja toivottavasti valmistuukin tän vuoden puolella).

Tänkertainen projekti valmistu turhautumisen siivittämänä. Nurkkiin on tullut hamstrattua puikkoja jo monta vuotta, ja niillä ei ole ollut mitään järkevää saati nättiä paikkaa. Lähinnä nököttäneet lasipullossa, jonka kaula alkoi käydä hiukka ahtaaksi.

Niinpä kaivoin näteimmät ja tykyimmät jämäkankaat eli Finlaysonin Kotona-kankaan ja Forssasta ostamani ihanan Lontoon kartta-kankaan. Vuoriksi tuli väreihin sopivat yksiväriset kankaat, toiseen farkkua ja toiseen jotain satunnaista jämää.

Tein siis toisen pussukan sukkapuikoille ja toisen pyöröpuikoille ja niiden oheissälälle.

Sukkapuikkopussi sai kankaakseen karttan.


Keskellä oleva musta suikale on velcroa. Sisältä pussi näyttää tältä. Oikeassa nurkassa myös velcroa pieni pätkä, jotta pussin saa kääräistyä kiinni. Pussi on huoliteltu reunoilta vinokaitaleella. Puikkotaskujen reunassa on kuminauhaa, siksi pussi vähän kenottaa. Puikot pysyvät paremmin taskuissaan.



Ja nääääin menee kartta pakettiin. Avokille kiitos hyvästä sulkemisideasta velcrolla.



Pyöröpuikoille tehty pussukka olikin vähän erilainen toteutukseltaan. Koska pyöröpuikoilla on paljon oheissälää (kaapelit yms.), päätin tehdä tähän pussukkaan vetoketjullisen taskun.


Tasku on tuossa vasemmalla. Ehkä olisi voinut jonkun kivamman printin kohdistaa tuohon, mutta puikkomitta ja kaverit asuvat nyt makuuhuoneessa :D Tässäkin pussukassa kuminauha kurtistaa pussia kasaan, mutta eipä tuo haitanne.





Toiselta puolelta. Tämäkin pussi on reunustettu vinokaitaleella. Sulkusysteeminä on kaksi suurta nepparia.



Pussukka näyttää varsin nohevalta kiinnikäärittynä. ^^


Huomenna suunnitelmissa olisi hipsiä Sinellille katselemaan sopivaa maalia magneettitauluun. Mahtavaa, kun näitä ikuisuusprojekteja saa vihdoin tehtyä! Taitaa olla opparinvälttelyä ilmassa...